Vihdin kunnanvaltuusto 100 vuotta

Seppo Myllyniemen Vihdin historiassa 1800 -1918 kerrotaan Vihdin valtuuston perustetun, koska vuonna 1908 valmistuneessa kunnalliskomitean mietinnössä oli korostettu valtuustojen perustamisen tarpeellisuutta. Syksyllä 1908 kunnalislautakunnan kokouksissa suunniteltiin tulevaa valtuustoa, jonka perustaminen nähtiin tarpeelliseksi myös siksi, että paikalliset sosialistit saataisiin rauhoittumaan. Koska kunnan asukasluku ylitti 8 000 hengen, valtuuston lukumäärän piti olla vähintään 18 ja enintään 42. Lopullinen lista syntyi äänestyksen jälkeen, jossa kunnallislautakunnan ehdotus hyväksyttiin sellaisenaan ja työväestön lista hylättiin. Valtuustoon tuli 36 valtuutettua ja sen toimikausi oli kolme vuotta Valtuuston ensimmäinen kokous pidettiin 13.2.1909. (Lähde: Seppo Myllyniemi, Vihdin historia 1800-1918, 1990).

Ensimmäisen kunnanvaltuuston kokouspöytäkirja

Eino Ketola

Hallitseeko kunnanvaltuusto aikaansa

Vihdin kunnanvaltuusto 100 vuotta.

Sääty-yhteiskunta murtuu

Arvoisa kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kunnanjohtaja, kutsuvieraat, valtuutetut sekä toimihenkilöt.

Kartanoiden ja rusthollien Vihdissä monet johtavat kunnallismiehet olivat samalla kansallista eliittiä, kuten maisteri Emil af Hällström, joka oli ollut kunnallislakeja valmistelevan komitean sihteerinä tai Henrik Johan Malmgren ja J. V. Hildén, jotka olivat ansioituneita valtiopäivämiehiä. Eivätkä he olleet ainoita lajiaan. Varatuomari Hannes Aejmeleleus, Irjalan kartanon isäntä, oli kuntakokouksen puheenjohtajana 1894-1899 ja osallistui vihtiläisten edustajana ns. suureen lähetystöön, joka vei adressia keisarille Helmikuun manifestin peruuttamiseksi. Hän eteni virkamiesurallaan maatalousministeriön kansliapäälliköksi.

Asetus kunnallishallinnosta maalla 6.2.1865 määräsi perustettavaksi myös kunnallislautakunnan, nykyisen kunnanhallituksen edeltäjän, joka valmisteli ja pani toimeen kuntakokouksen päätökset. Kunnallislautakunnan puheenjohtajuudet olivat vakaasti rusthollareiden käsissä aina uusien kunnallislakien toimeenpanoon saakka 1919.

Vihdin ensimmäinen kunnanvaltuusto aloitti toimintansa vuoden 1909 alussa. Se valittiin kuntakokouksessa, osallistujien veroäyrimäärään perustuneessa äänestyksessä. Vihdin valtuuston perustamista edelsi jo valmiiksi politisoituneen työväestön saapuminen kuntakokoukseen, jossa he arvostelivat vallanpitäjiä. Perustamisen puolesta annettiin 6933 ääntä. Vastustajat olivat poistuneet kokouksesta äänestyksen ajaksi. Nahkuri Emil Joutsenlinna toi esille 19 nimeä sisältäneen listan ja ilmoitti, että kunnan työväestö oli hyväksynyt heidät edustajikseen. Kunnallislautakunnan laatima lista sisälsi joitain nimiä myös Joutsenlinnan listalta ja se hyväksyttiin valtuuston kokoonpanoksi. Valtuuston ensimmäisenä puheenjohtajana toimi tilanomistaja Artturi Korckman. Vuosina 1910–1918 puheenjohtajana toimi yhtäjaksoisesti tilanomistaja, liikemies ja kansanedustaja Artturi Hiidenheimo. Hän suunnitteli myös 1911 valmistuneen uuden kunnantalon pohjapiirustuksen. Uusi valtuusto kokoontui tässä nykyisin kirjastona toimivassa talossa ensimmäisen kerran 10.11.1911.

Asiat menivät takaperoisessa järjestyksessä, kun valtiollinen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli toteutunut jo 1906 valtiopäiväuudistuksessa, mutta kunnallista demokratiaa vasta harjoiteltiin. Sosialistiset ajatukset olivat Vihdissäkin levinneet jo takimmaisia torppia myöten ja työ- ja torppariväestö oli valinnut yksikamariseen eduskuntaan jo oman edustajansakin, puuseppä Edvard Hellen. Jos ajattelemme sitä, että työväestö olisi kunnallispolitiikan avulla päässyt osalliseksi päättämään paikallisista asioista ja sitä tietä kasvanut asteittaiseen uudistuspolitiikkaan, varallisuuteen perustuvilla vaaleilla valittu valtuusto olisi pitänyt perustaa viimeistään 1890-luvulla, jolloin sosialismi otti vielä ensi askeleitaan Suomessa. 

Kuntakokouksen äyreillä valittu valtuusto joutui vaikeaan asemaan ensimmäisen maailmansodan olosuhteissa. Venäjän valtio linnoitti Suomea mahdollisen Saksan hyökkäyksen varalta. Vihdin alueella linnoitustöitä johti venäläinen pioneerijoukkojen osasto ja paikkakunnalle kokoontui ulkopuolista väkeä linnoitustöihin.

Venäjän vallankumouksen 1917aikaan saama levottomuus puhkesi Vihdissä maatalouslakoiksi kylvöaikaan. Elintarvikepula paheni, rauhattomuus lisääntyi ja Suomen eduskunnan valmistelemat uudistukset jumittuivat Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa syntyneeseen kiistaan Suomen perustuslaillisesta asemasta. Tästä tapahtumat etenivät Venäjällä bolshevikkien vallankaappaukseen ja pian myöss kapinaan ja sisällissotaan Suomessa. Suomi ehti juuri ja juuri itsenäistyä muodollisesti ennen kapinan puhkeamista, mutta itsenäisyyden sisältö jäi sodan varaan. Yhteiseksi onneksemme valkoiset voittivat. Punaisella Suomella ei olisi ollut voimaa säilyttää itsenäisyyttämme Bolshevistisen Venäjän takaisinvaltauspyrkimyksiä vastaan, eikä silloinen suuntaansa etsivä sosialidemokratiakaan olisi suosinut talouden kehitystä.

Suurtilavaltainen Vihti kuului Punaisen Suomen alueeseen huhtikuulle 1918 saakka. Kun saksalaisten tukema Vihdin suojeluskunta saapui Vihtiin, ensimmäiseen valtuustoon valituista vasemmiston edustajista mm. Vihdin työväenyhdistyksen puheenjohtaja, Jalmari Karhulahti teloitettiin ensimmäisten joukossa keväällä 1918. Karhulahden tavoin maltillisena tunnettu kunnanvaltuuston jäsen, Nummelan työväenyhdistyksen puheenjohtaja, räätäli Heikki Louhi kuoli vankileirillä heinäkuussa 1918. Emil Af Hällström myi Olkkalan, kun punakaarti oli tappanut hänen poikansa.

Hävinneet voittajiksi

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus otettiin kunnallisvaalien perustaksi 1919 alussa toimeenpannuissa vaaleissa. Ensimmäiset kunnallisvaalit jouduttiin uusimaan helmikuussa 1920. Noin viisisataa punaisten puolella ollutta vihtiläistä oli käynyt läpi vankileirin ja toistasataa oli teloitettu. Työväentaloja oli suljettu ja monet yhdistyksissä kouliintuneet miehet olivat menettäneet kansalaisluottamuksensa ja siten myös äänioikeutensa ja vaalikelpoisuutensa määräajaksi. Suojeluskunnan joukkueet ja ylimääräiset poliisit valvoivat lakia ja turvallisuutta eri puolilla pitäjää.

Sisällissodan voittajien pettymykseksi sosialidemokraattinen puolue sai vankan ehdottoman enemmistön myös Vihdin uusintavaaleissa. Tämä viittaa olojen nopeaan rauhoittumiseen. Toisenlainen tulos olisi voinut perustua vain työväestön tapahtunutta suurempaan työväestön passivoitumiseen ja pelkoon. Työväenyhdistykset asettivat naisia ehdokkaiksi miesten sijaan ja autonomian aikaisissa eduskuntavaaleissa harjoitellut vasemmiston järjestöväki osasi vaalimuodollisuudet. Vanhassa äyrivaltuustossa ei ollut yhtään naista. Porvarillisista ehdokkaista uuteen valtuustoon tuli valituksi Vuorelan koulukodin johtajatar, kansakoulunopettaja Lilli Stenius ja sosialidemokraateista Selma Joutsenlinna, Erika Karhulahti, Ida Väisänen, Ida Linnankoski ja Viivi Rosendahl.

Myöhempi vihtiläinen naisasianainen ja kunnanvaltuutettu Helmi-Briitta Lajunen kertoi kuulleensa, etteivät tuohon aikaan kahteen ryhmään jakautuneet kunnanvaltuutetut aina edes tervehtineet toisiaan. Asiat saatiin päätetyksi kuitenkin suppean valmistusvaliokunnan avulla. Tämä keskitti valmistelun ja käytännössä myös ratkaisuvallan muutamien kouliintuneiden johtomiesten käsiin.

Valtaan tulleet sosialidemokraatit pyrkivät saamaan kunnan käyttöön lisää varoja kiristämällä tilallisten verotusta. Paikallisen vasemmistoenemmistön poliittinen ylivoima ei tähän kuitenkaan riittänyt. Tilanomistajat valittivat kohtuuttomasta verotuksesta kuvernöörille, joka oikaisi taksoituslautakunnan päätökset. Pyrkimys ylimitoitettuun verotukseen kumpusi jyrkästä varallisuuserosta, joka väestöryhmien välillä vallitsi ja sitä ilmeisesti siivitti enemmistöaseman tuoma vallan tunto. Vihtiläiset osasivat aidosti kadehtia vertaisiaankin.

Valtuuston enemmistöllä ei aluksi ollut suurta kunnallistalouden tuntemusta, mutta taidot kehittyivät kunnallislautakunnassa ja niukkaan elämään tottuneet ihmiset osasivat tarvittaessa säästää kunnankin taloudessa. Investointeja riitti, kun rakennettiin kunnalliskoti ja alakansakouluja toinen toisensa perään. Jo ensimmäinen vuosikymmen kasvatti harjaantuneita ja realistisia kunnallismiehiä niin vasemmalla kuin oikeallakin.

Kunnallisen elämän vallankumous oli koko kansakunnan kehityksen kannalta monta kokoluokkaa suurempi kuin kolmen kuukauden kapina talvella 1918. Köyhäinhoito, koulut, sairaala ja kunnanlääkäri olivat jo ensimmäisen valtuuston aikaan verrattuna toisella tolalla talvisodan alla. Väestön enemmistöryhmän näkökulmasta vasemmistoenemmistö merkitsi sitä, että työväestö valitsi asioidensa hoitajiksi omat edusmiehensä. Työläiset hallitsivat käytännössä työläisiä, mutta myös tilanomistajien lapset yleensä osallistuivat kansakouluopetukseen ja kävivät kunnanlääkärin vastaanotolla. Tilanomistajat hallitsivat seudun talouselämää ja seurakuntaa. Suojeluskunta oli yksinomaan porvarillisesti ajattelevien hallussa. Entisistä torppareista syntyi seudulle tyypillinen pienviljelijäryhmä. Kunnallisen sosialismin kokeiluna voidaan pitää Kirvelän maatilaa ja myös Pääkslahden kunnalliskodin maatilaa, mutta valtuutetut joutuivat ihmettelemään niiden huonoa tuottoa.

Raaka kapinan kukistaminen ja vankileirikurjuus synnyttivät hedelmällisen kasvupohjan kommunistiselle liikkeelle. Ns. kommunistilakien perusteella eri nimillä esiintyneet kommunistien järjestöt lakkautettiin. Tähän oli perusteltuja syitä nuoren valtion suojelemiseksi, mutta toisaalta poliittinen tukahduttaminen loukkasi monen kovia kokeneen perheen poliittista katsomusta, joka saattoi olla heidän ainoa toivonsa paremmasta elämästä. Kaksi valtuutettua painostettiin eroamaan kunnanvaltuustosta. Kun osallistumismahdollisuutta ei ollut, kapinalliset tavoitteet ja katkeruus säilyivät yli sotavuosien.

Sosialidemokraattien valtakausi kunnanvaltuustossa 1919–1944 poisti varattomamman kansanosan alemmuudentuntoa ja tarjosi Venäjän vallan aikaa paremmat edellytykset lasten koulutukselle ja tulevaisuuden mahdollisuuksille. Kunta toteutti oppivelvollisuuslakia. Sen ylittävät tavoitteet, kuten Vihdin Yhteiskoulun perustaminen, lähtivät yksityisen harrastuksen pohjalta. Hankkeen keskeisenä toteuttajana oli kirkonmies, pastori Arvo Salminen, myöhempi juristi, kokoomuksen puheenjohtaja ja opetusministeriön kansliapäällikkö. Valtuuston omaa aloitteellisuutta, oivalluksesta puhumattakaan, on tuolta ajalta silti vaikea löytää, mutta se teki jo olemassaolollaan eron menneeseen.

Sodan seuraukset muuttavat poliittiset voimasuhteet

Vuosien 1939–1945 sotien vaikutukset ihmisten ajatteluun olivat monen tasoisia ja monimuotoisia. Porvarilliselta puolelta katsottuna suurin yllätys oli vasemmiston, erityisesti kommunistien osallistuminen Neuvostoliiton hyökkäyksen torjumiseen talvisodassa. Kaikille oli helpotus, että Neuvostoliitto ei kyennyt miehittämään maata. Näissä mielialoissa vihtiläisten suurten maatilojen oli yllättävän helppo luovuttaa maita kotitilansa menettäneille kannaksen pienviljelijöille. Nämä toivat maalaisliiton kunnanvaltuustoon. Tällä oli suuri merkitys, sillä kommunistien hallitsema Suomen kansan demokraattinen liitto sai joksikin aikaa enemmistön Vihdin työväestön äänistä. Kaksinapainen valtuusto muuttui nelinapaiseksi. Vuoden 1950 vaaleissa maalaisliiton ja kommunistien ryhmät saivat kumpikin 9 paikkaa 31:stä eli yhdessä enemmistön, jolla ei ollut käyttöä. Vasemmistoenemmistö säilyi, mutta kaventui sotia edeltäneeseen aikaan nähden. Suhtautumisessa käytyyn sotaan ja varustautumiseen kommunistit jäivät omaan seuraansa.

Rintamamiestonttien ja siirtolaistilojen rakentamista seurasi uusi koulurakentaminen. Tulipalon tuhoaman sairaalan tilalle jouduttiin rakentamaan uusi. Vuonna 1953 pääomamenojen osuus kaikista Vihdin kunnan menoista kävi lähellä 39 prosenttia. Sen jälkeen oli pakko vakauttaa.

Neljäkymmenluvun loput ärhäkät kommunistit muuttuivat harkitseviksi kunnallispoliitikoiksi jo viisikymmenluvun lopulla ja evakoista oli tullut paikkakunnan elämää rikastuttava toimelias väestönosa. Samalla viisikymmenlukukin osoitti kunnallisen toiminnan rajat. Kunnan teollistamiseksi ryhdyttiin toimiin jo viisikymmentäluvun alussa, mutta työ alkoi tuottaa tulosta vasta sitten, kun moottoritie lyhensi ajallista yhteyttä pääkaupunkiin vuosikymmenen lopulla. Mainio esimerkki siitä, kuinka politiikka voi toteutua vain, jos se on soveltamiskelpoista.

Yhteiskuntaluokat muuttavat muotoaan

Elinkeinojen muutos, väestön kasvu, seutuistuminen, taajamoituminen ja kaupungistuminen ovat muuttaneet vuoden 1960 jälkeen 11 000 asukkaan kunnan 27 000 asukkaan kokoiseksi pääkaupungin satelliitiksi. Uudet asukkaat ovat tulleet eri puolelta maata ja hiukan maailmaltakin. Valtuusto muuttui oikeistoenemmistöiseksi jo tämän taipaleen alkumatkasta elintason noustessa. Myöhemmin valtuustoon on tullut monimuotoisuutta uusien ryhmien ansiosta. Työväestön yhtenäiskulttuuri on kadonnut. Työväentalot pitävät yllä ohentunutta perinnettä. Niiden poliittinen vaarattomuus näkyy nykyisin siinä, että rotareiden vuosijuhlat voidaan järjestää Nummelan työväentalolla.

Historialliselta olemukseltaan vanha työväestö oli köyhälistöä ja tarvitsi kunnallista terveydenhoitoa ja ajoittain myös muuta yhteiskunnan tukea. Suurtilavaltaisten maatalouspitäjien ja teollisuustaajamien yhtenäiskulttuurissa nämä ihmiset äänestivät vasemmistoa, joka puolestaan pyrki parantamaan etuja lisäämällä varakkaampien verotusta. Tämä poliittinen mekanismi on periytynyt tähän päivään asti, mutta se toimii nykyisin huonosti, koska suuri joukko palvelujen tarvitsijoista äänestää ehkä idols -kisoissa, mutta ei kunnallisvaaleissa.

Vihtiläisten alhainen suhteellinen tulotaso on mielenkiintoinen ilmiö. Eräs selitys voisi olla se, että alhaisempi kustannustaso pääkaupunkiseudun reuna-alueella houkuttelee pienempituloisia ammattiryhmiä paikkakunnalle. Tilanne on korjautumassa paikkakunnan kehityksen myötä, mutta tähän asti se on selvästi rajannut kunnanvaltuuston vaikuttamismahdollisuuksia. Me nykyisen keskiluokan edustajat näemme päiväunia muutamasta multimiljonääristä, jotka rakentaisivat linnansa rehevöityneen Hiidenveden rannalle ja maksaisivat veroillaan kunnallisten palvelujen kustannukset puolestamme. Vihti on myös hävinnyt muutamien teollisten yritysten sijoittumisesta käydyissä kilpailuissa. Kunnan työpaikkaomavaraisuus ei ole kehittynyt muiden kuin palveluelinkeinojen osalta. Niiden ansiosta Vihti on alkanut muuttua seudulliseksi kaupalliseksi keskukseksi, jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä edelleen tulevaisuudessa.

Vihdin kunnanvaltuusto on kyennyt luomaan edellytyksiä taloudelliselle kehitykselle siirtämällä kaavoituksen painopisteen eteläisimpään Vihtiin, ihmis- ja tavaravirran läheisyyteen. En sano, että ajatus olisi ollut valtuuston, mutta sen hyväksyntä on. On ilmeistä, että Vihti ehti menettää huomattavasti verotuloja sen vuoksi, että painopistettä ei siirretty jo joitakin kymmeniä vuosia aiemmin. Mutta joka tapauksessa tässä asiassa meidän aikamme valtuusto on osoittanut tahtoa oman aikansa hallintaan. Sen lopullinen toteutuminen odottaa yhdyskuntasuunnittelun oppiriitojen päättymistä, mahdollisesti myös uusia eduskuntavaaleja ja maan talouden elpymistä.

Haasteet ovat kasvussa

Kunnallistalouden dynamiikka opitaan luottamusmiestasolla yleensä pakkotilanteiden kautta. Sotien jälkeiseen markka-aikaan verrattuna lainarahoituksen luonne on muuttunut. Lähes vuosituhanteen vaihteeseen saakka kunnallisten palvelujen infrastruktuuri maksettiin huomattavan inflaatiosyklin tukemana. Euroaikana inflaatio ei kuluta velkapääoman arvoa kuin murto-osan entisestä ja tällä hetkellä ei sitäkään. Takuuvarmasti tuleviin ns. odottamattomiin menoihin on lähes mahdoton varautua, jos väkiluvun kasvu pidetään maksimissa. Rahastointitarve on kasvanut aivan uusiin mittasuhteisiin riskien kasvun myötä. Rakennusten tulipalojen tilalle on tullut home, joka uhkaa kaksinkertaistaa investointimenot rakennuksen käyttöiän aikana.

Edessä on sopeutuminen lähitulevaisuuden ympäristömääräyksiin ja palvelurakenne on sopeutettava julkisten palvelujen uusiin tuottavuusvaatimuksiin. Yleismaailmalliselle verokilpailulle ei ole ilmaantunut vaihtoehtoa. Pienen kansakunnan mahdollisuudet nojautua vilkastuneidenkaan kotimarkkinoiden tuomaan vaurauteen tuskin riittävät elintasomme ylläpitoon. On varauduttava myös laman jatkumiseen. Työttömyysvakuutusrahaston ennusteen mukaan Suomen työttömyysaste nousee kolmentoista prosentin tasolle vuonna 2013 ja alkaa sitten laskea – hitaasti. Vihdin kehityksen ei tarvitse olla näin huolestuttava, mutta on varsin mahdollista, että yleinen talouskehitys ei tuokaan tukea kunnan tämänhetkisille suunnitelmille.

Aloitteellisuus ja oma tahto voivat edessä olevien vuosien vaikeuksista huolimatta johtaa tulevaisuuden Vihdin kestokykyiseen menestykseen, koska sijaitsemme parhaiden mahdollisuuksien äärellä.

Vanhan työväenluokan ja uuden keskiluokan ero

Keskiluokan puolueiden, vanha vasemmisto mukaan lukien, on vaikea saada nykyisin kunnallisvaaliehdokkaikseen parhaiten hallintoa ja taloutta tuntevia kuntalaisia. Jos he tulevat, he myös pian lähtevät. Heillä ei ole aikaa kunnan pitkäveteiseen päätöksentekoon eikä totaalisen ikävystyttävään poliittiseen järjestökulttuuriin. Tämä johtaa siihen, että kunnassa asiallinen vastuu siirtyy kunnanjohtajalle ja hänen valmistelukoneistolleen, vaikka ratkaisuvalta on valtuustolla.

Valtuustolla ei ole asiantuntijakapasiteettia päätöstensä seurausten arvioimiseen, jolloin kunnanjohtajan virheet menevät läpi valtuustossa, jos asia vain on ulkokuoreltaan miellyttävä. Ongelmaa syventää poliittisen johtajuuden vähäinen rooli kunnan organisaatiossa. Pormestarijärjestelmä olisi tähän yksi ratkaisuvaihtoehto, tai lautakuntien ammattimaiset puheenjohtajuudet. Muodollisten palkkioiden varassa olevat valtuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet ehtivät hankkia asiantuntemuksensa vasta vuosien varrella kunnan epäonnistumiskokemusten kautta.

Mitä parempi ja ammattitaitoisempi kunnanjohtaja Vihtiin saadaan, sen ikävämpi hänen on täällä virkaansa hoitaa.

Mitä paremmin koulutettuja ja vauraampia vanhemmat ovat, sitä useammin he haluavat lapsilleen parhaan mahdollisen päivähoidon ja koulutuksen, tietenkin kunnalta. Koulujen ja päiväkotien vuotuiset investointimenot ja käyttömenot ylittävät verotulojen kasvun tuomat resurssit. Investoinnit tehdään noususuhdanteen huipulla korkeilla hinnoilla ja velat ovat maksussa laskusuhdanteen aikana vähemmillä verotuloilla. Osa meistä ei rohkene maksattaa kustannuksia äänestäjillään, vaikka ovat itse omalla toiminnallaan kustannukset saaneet aikaan.

Arvoisat valtuutetut, historian sisältöä on vaikea nähdä omasta ajastaan. Koska kuitenkin olen ulkona tämän hetken päätöksenteosta, sallitte varmaan, että kerron, miltä se äkkipäätä historian tutkijasta näyttää:

Juuri kuluneina vuosina keskiluokan ahneus ja tietämättömyys on ollut merkittävä tekijä Vihdin kunnan talousvaikeuksien synnyssä ja keskiluokan kunnanvaltuutettujen enemmistö aikoo maksattaa keskellä historiallisen suurta lamaa omat virheensä vanhuksilla, sairailla, lapsilla, työttömillä, sosiaaliturvan varassa elävillä sekä kunnan työntekijöillä. Nykyisen keskiluokan valtakauden ero 20-luvun alun työväestön valtaan on siinä, että työväestö haki itselleen etuja varakkaammilta ja nykyinen keskiluokka maksattaa virheensä itseään vähempiosaisilla. Näillä ei taida olla mahdollisuutta valittaa edes kuvernöörille.

Kun yleisesti elämme siinä käsityksessä, että yhteiskuntamme perustuu oikeudenmukaisuuteen ja sen pohjana ovat kristilliset moraalikäsitykset, on tänään todettava, että jäljellä ovat enää Vapahtajan sanat: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.”

Arvoisat kuulijat,

Valtuuston satavuotista historiaa silmäillessämme huomaamme, että vaurauden ja vakauden aikoja ei ole ollut liiaksi. Myös kehittyminen ja kasvu on aina ollut kovan työn ja erehdystenkin takana. Kunnan osana on ollut enemmän sopeutua aikaansa, kuin sitä hallita. Siinäkin on ollut tarpeeksi vaihtoehtojen ratkaisemista ja yhteistä kehitystyötä. Työ itse, ja sen jatkuminen, on ollut suuri saavutus. Kunnallinen itsehallinto on käytännössä erilaista kuin sen ihannekuva, mutta sellaisena kuin se on, se kuitenkin aikojen saatossa edistää yhteiskunnan vakautta ja varmasti auttaa myös tulevaisuuden rakentamista.