Vihdin kunnansairaalan syntyvaiheilta

Eino Ketola kunnansairaalan 110-vuotisjuhlassa 9.2.2007

Sairaala saa sijansa

Viime vuosisadan alussa vihtiläiset joutuivat hakemaan lääkärinapua Hämeenlinnasta asti. Siellä toimi lääninlasaretti. Matka Hämeenlinnaan oli sen verran vaivalloinen, että potilaat jotka kestivät hengissä perille saattoivat kestää myös sairaalahoidonkin amputoinnit ja suoneniskut sekä tartuntavaaran. Helsinkiin saatiin yleinen sairaala vuonna 1831. Jo 1800-luvulla Vihdin seurakunta saattoi toimittaa potilaan sairaalaan, kun tauti oli vienyt työkyvyn. Tarveharkinta ei siis ole yksin tämän päivän ilmiö.

Korkean iän vuoksi kuoleminen oli luonnollinen asia kuten nuorten naisten menehtymiset lapsivuoteeseen, joita Vihdissä tapahtui yksi tai kaksi vuodessa. Jos äiti ja lapsi selvisivät synnytyksestä, äidin ilo oli aina varauksellista ja rukousten sävyttämää, sillä monet taudit uhkasivat lasta. Isorokko, tuhkarokko, tulirokko, kurkkumätä, hinkuyskä, lavantauti, punatauti ja keuhkotauti verottivat vanhempaakin kansaa. Vuosina 1851-1855 Vihdissä menehtyi 285 henkeä punatautiepidemiassa, jonka lisäksi isorokko vei 38 ihmisen hengen. Kaikkiaan noina vuosina kuoli kulkutauteihin 419 vihtiläistä. Pilkkukuume ja lavantauti tekivät nälkävuosina 1866-1870 vielä pahempaa jälkeä tappaen Vihdissä 366 ihmistä. Kaikkiaan tuona viisivuotiskautena kuoli kulkutauteihin 524 henkilöä.

Vuoden 1852 punatautiepidemian aikana keskusteltiin jo Vihdin kulkutautisairaalan perustamisesta, mutta pitäjäläiset eivät mielellään uskoneet lapsiaan vieraiden hoitoon. Lääkkeiden jakamiseksi pitäjä jaettiin tuolloin piireihin.

1840-luvulla Vihdissä raivosi sukupuolitautien epidemia. Helsingin lasaretin veneeristen tautien osastolla oli vuonna 1845 72 vihtiläistä potilasta. Seppo Myllyniemi on arvellut ilmiön olleen pääkaupunkiseudun "kulttuurivaikutusta". Talonpojat vaurastuivat maataloustuotteiden myynnillä Helsingissä ja tuliaisiksi emännälle ja ehkä sisäpiiallekin tuotiin muutakin kuin silkkiä vaan.

Lohjalle perustettiin piirilääkärin virka vuonna 1859. Vihtiläisten pienemmät vaivat uskottiin lukkari J. A. Edelmanille, joka toimi myös pitäjän rokottajana.

Suomen ensimmäinen kunnansairaala avattiin vuonna 1881. Sen perustamisessa oli keskeinen osuus vihtiläisellä Juotilan tilan pojalla Klas Fridolf Printzillä. Me kunniankipeät vihtiläiset olemme tietysti näin jälkeenpäin pahoillamme siitä, että tämä uraauurtava teko ei tapahtunut Vihdissä, vaan Ruovedellä. Tämä on jälkimakeutta. Kun toiminnan aika oli, vihtiläiset jarruttivat ja harkitsivat kymmenen vuotta. Hiljaa hyvä tulee.

Kunnanlääkärin tarpeellisuudesta keskusteltiin pitäjänkokouksessa jo 1887, jolloin Mäntsälä sai Uudenmaan ensimmäisen kunnanlääkärin. Täysin välttämättömän harkinta-ajan jälkeen Vihdin ensimmäiseksi kunnanlääkäriksi valittiin 22.2.1892 lääketieteen lisensiaatti Karl Johan Winter, joka oli oleskellut jonkin aikaan pitäjässä ja tullut tutuksi. Pitäjänkokouksessa käydyssä keskustelussa varatuomari Brummer esitti, että uudella kunnanlääkärillä piti olla myös todistus hullujen parantamisesta, joita "ehkä monen muunkin mielestä tässä seurakunnassa hyvin paljon löytyy". Winter aloitti työnsä Vihdissä 1.9.1893, mutta siirtyi parin vuoden kuluttua Hangon kaupunginlääkäriksi.

Ennen varsinaista kunnansairaalaa Winterin seuraajalla August Elmgrenillä oli Sipilänmäellä oma yksityinen sairashuone, jota hän kuntakokouksen luvalla käytti ainakin parissa tapauksessa leikkaussalina ja sinne lähetettiin muutenkin potilaita kunnan kustannuksella tai siten, että kunta peri kustannukset myöhemmin takaisin[1]. Kunnanlääkärin sairaala toimi siis ennen kunnansairaalaa.

Silloin tällöin kunnallislautakunta päätti lähettää  potilaita sairaalahoitoon. Esim. Palajärven Pohjoistalon voudin 14-vuotiaalla pojalla oli lonkkakipuja. Häntä ei Helsingissä ollut otettu vastaan. Tämän jälkeen kunnallislautakunta myönsi hänelle tohtorin lausunnon perusteella 30 mk sisäänkirjoitusrahaa Hämeenlinnaan, kun isällä ei ollut varoja. Tuohonkin aikaan oli moniongelmaisia henkilöitä. Tällaisesta oli varmaan kysymys, kun kunnallislautakunnan pöytäkirjassa on seuraava pykälä:"Heinosen muija oli taas rohtoja pyytämässä. Kun häntä oli nuhdeltu siitä, ettei viime suvena käyttänyt rohtoja oikein tai ei ollenkaan, päätettiin antaa ja sitten hakea työllään maksamaan kustannus kunnalle tahi oikeastaan opettaa tottelemaan."[2]  Hoidon laiminlyöminen kävi yhteiskunnalle kalliiksi jo tuohon aikaan.

Vihdin kunnansairaala aloitti toimintansa vuoden 1897 alusta. Klas Fridolf Printzillä oli kunnallista valmiutta suurempi aloite hänen kotipitäjänsäkin sairaalan perustamisessa. Lokakuussa 1893 hän lahjoitti 10 000 markkaa Vihdin kunnalle sairaalan rakentamista varten. Vuoden 1896 kesäkuussa sairashuonerahastossa oli 13 500 markkaa, joista rakentamiseen käytettävissä  8 500 markkaa. Kuntakokous asetti komitean laatimaan lopullista ehdotusta. Jäseniksi valittiin tohtori A. Elmgren ja tilanomistajat J.F. Forsström, J.V. Hildén ja H. Aejmelaeus.[3]

Kunta ei suostunut antamaan puuttuvaa 7 500 markkaa rakennuskustannuksiin vaan sairaalaksi ostettiin syksyllä 1896 kruununvouti K. Boströmiltä Hagalund -niminen huvila 11 500 markalla. Hagalundin palstatila oli erotettu Juotilan perintötalosta itsenäiseksi tilaksi 1892.[4] On mahdollista että myös tonttimaa sirtyi tässä yhteydessä siirtyi kunnalle, vaikka lainhuuto näyttää jääneen hankkimatta. Varmemmaksi vakuudeksi kunta tosin hankki  vuonna 1954 Printzin perikunnalta vakuutuksen sille, ettei heillä ole mitään lainhuudon myöntämistä vastaan. Tuolloin elettiin siinä käsityksessä, että Alfred Fabian Printz olisi lahjoittanut sairaalan tontin kunnalle. Mahdollisesti näin tapahtuikin, mutta mitään kirjallista lähdettä siitä ei ole toistaiseksi löydetty.

Ensimmäisenä Uudellamaalla Vihdin kunnansairaala sai valtionapua 950 markkaa sisustamiseen ja saman verran ylläpitoon. Sairaalassa aloitti samalla synnytysosasto erillisessä rakennuksessa lähempänä maantietä. Sen rakensivat Hannes Aejmelaeus, August Elmgren, G.A. af Hällström ja Emil af Hällström yhdessä. Vuonna 1914 kunnanvaltuusto päätti rakentaa erityisen kulkutautisairaalan Tähkälän hakaan sairaalaa vastapäätä.[5]

Vuosisadan alkupuolella Vihdin sairaalassa oli vuosittain keskimäärin 132 potilasta ja hoitopäiviä kertyi vuodessa keskimäärin 1932. Vastaavana aikana pitäjän väkiluku oli 7500-9000 henkeä.[6]

Von Hertzenin alkuaika

Suomen yleisen kunnanlääkäriyhdistyksen ja Maalaiskuntien liiton yhteisesti hyväksymä kunnanlääkärin uusittu ohjesääntö hyväksyttiin 6.7.1921 Vihdissä noudatettavaksi. Maalaiskun­tien liiton puolelta sopimusta oli ollut laatimassa myös Artturi Hiidenheimo.

Kunnan­lääkärin tuli ohjesäännön mukaan:
"pitää silmällä kaikkia niitä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa yleiseen terveyteen , ja on hänen sitä varten hankittava itselleen tieto piirin luonnonlaa­dusta, väestön olosuhteis­ta, tavoista ja ennakkoluuloista, asunnoista, juomaksi ja ruuanlaittoon käytettävästä vedestä, ravinto- ja nautinto­aineista, lastenhoidosta ja ruumiillisesta kasvatuksesta  ynnä muista tällaisista seikoista ja niistä johtuvista terveydelle vahingollisista olosuhteista."

Kunnanlääkäri oli velvollinen antamaan ilmaisen sairaanhoi­don vaivaishoitolaisille ja vaivaisapua nauttiville sekä niille vähävaraisille kuntalaisille, jotka asianomainen kunnan viranomainen oli todennut varattomiksi. Kunta korvasi tällaisessa tapauksessa matka- ja lääkekustannuk­set. Kunnanlääkäri oli velvollinen antamaan lääkärinapua sekä kotonaan että tarvittaessa käymällä sairaan luona. Hänen tuli olla määrätunteina tavattavissa kuutena päivänä viikossa. Varsinaista vuosilomaa kunnanlääkärillä ei ollut, mutta sitä vastasi oikeus olla yhden kuukauden ajan virkavapaalla ilman velvollisuutta sijaisen palkkaami­seen.[7]

Kunnanval­tuusto valitsi 18. heinäkuuta 1922 15 hakijan joukosta kunnanlääkäriksi Gunnar Magnus von Hertzenin, joka aloitti työnsä 10.11.1922. Hän oli syntynyt Viipurissa 1892 ja valmistunut lääketie­teen kandidaatiksi 1915 ja lisensiaa­tiksi 1922. Sisällisso­dan aikana hän toimi pataljoonanlää­kärinä III jääkäripatal­joonassa 15.3.-15.6.1918 ja sen jälkeen Valkoisen kaartin I pataljoonassa 1918-1919. Vuosina 1920-1922 hän oli Marian sairaalan apulaislääkärinä Helsingis­sä.

Hertzenin valinnan aikoihin kunta osti Ryytän tilasta kunnanlääkäriä varten asuntopals­tan. Kunnansairaalan johtokuntaan kuuluivat tuolloin kunnanlääkäri, kansakou­lunopettaja Juhani Pankko, rouva Hilma Kataja, maanviljeli­jä K. Lind, työmies Kustaa Vihanto ja rouva Matilda Siden­snör.[8]

Gunnar v. Hertzenin asettuminen pysyvästi Vihdin kunnanlää­käriksi toi hänelle vuosien varrella erinomaisen paikallis­tuntemuksen. Matkat olivat pitkiä. Läheisistä naapurikun­nista vain Lohjalla oli kunnanlääkäri ja Karkkilassa tehtaan lääkäri. 

W. J. P. Hiden oli haastatellut Vihdin pitkäaikaista kunnanlääkäriä ja kirjoitti tämän alkuajoista näin:

"Vihdin sairaalassa oli 14 paikkaa. Sairaanhoitajia oli yksi, samoin kuin apulaisia. Sairaanhoitaja sai palkkkaa potilasmäärän mukaan. Hän myös osti ja laittoi ruoan. Lihaa ei siihen aikaan saanut kirkolta. Teurastaja tuli kerran viikossa Nummelasta ja sanoi: "Tämän lihan minä olen ajatellut tohtorille."

Ilmeisesti kirkonkylän lihapula ei ollut pitkäaikainen.

Sairaalan isäntänä oli monia vuosia kirvesmies Kustaa Vi­han­to. Aina kun tuli pu­het­ta uudistuksista ja rahaa olisi tar­vittu, hän sanoi: "­Nyt kun on niin huono aika." Pian kuitenkin tohtori von Hertzen oppi ymmärtämään, että Vihanto oli,"vanhaa nuukaa vihtiläistä sukua".[9] 

Vihdin kunnansairaalassa oli vuonna 1925 18 sairaansijaa. 

Kunta puolestaan päätti vuonna 1925 anoa kunnansairaalalle 30 000 markkaa ja synnytyslaitokselle 15 000 markkaa valtionapua, kun sitä aikaisemmin oli saatu vain 1900 markkaa.[10]  Sairaalarakennus oli kaksikerroksinen hirsita­lo. Sisäänkäynnin jälkeen eteinen kääntyi oikealle pieneksi käytäväksi jonka päässä oli kaksi ovea viiden hengen potilashuoneisiin. Käytävän oikealla puolella oli pienempi potilashuone ja vasemmalla pieni leikkaussali, josta oli yhteys kylpyhuoneeseen. Sisäänkäynnistä vasemmalle oli pieni potilashuone, jonka kautta pääsi vasemmalla rakennuk­sen kulmassa sijainneeseen keittiöön. Eteisen vasemmalta seinustalta nousivat raput yläkerran halliin, josta pääsi valohoitohuoneeseen, ylihoitajan, alihoitajan ja harjoitte­lijan sekä emännöitsijän huoneeseen.[11]

Vihti ei tuntenut vielä 1920-luvun lopulla kiinnostusta Uudenmaan kuntien yhteisiä sairaalahankkeita kohtaan. Oma sairaala katsottiin riittäväksi, vaikka siellä ei ollut esim. röntgenlait­teita. Kunnansairaalan johtokunta oli 30.elokuuta 1929 katsonut sopivaksi Filips Metallix -merkkisen laitteen, mutta rohkeni toivoa sitä vasta seuraavan vuoden talousarvioon. Valtuusto ei pitänyt tällaista 51 000 markan hankintaa vuoden mahdol­lisena.[12] Perustarpeidenkin turvaamisessa oli tekemistä. Vuoden 1933 kuivan kesän johdosta kunnan oli pakko korjata sairaalan kaivoa, "että siitä mahdolli­sesti saataisi saunan ja pesutuvan vesitarve tyydytetyksi".[13] Sairaalan johtokuntaa kuuluivat tuohon aikaan Gunnar Magnus von Hertzen, neiti Emmy Lindberg, puuseppä Juho Luoto, Kustaa Vihanto, tilanomistaja Emil Vartio sekä rouva Hilja Linnankoski.

Johtokunnan 1934 ja 1936 tekemistä esityksistä huolimatta kunnan­valtuusto ei ottanut röntgenlaitteiden hankintaa vielä vuoden 1938 talousarvioonkaan. Valtuusto oli ilmeisen epäluuloinen teknisten laitteiden suhteen.[14] Valtuuston päätöksiä arvioitaessa on kohtuullista pitää mielessä aikakauden vielä kovin alkeelliset olot. Kunnal­lishallinnon resursseista oli valtava kysyntä monilla sektoreilla. Silti ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että valtuusto ei kyennyt ymmärtämään sairaalan lääketieteellis­ten apuvälineiden merkitystä potilaiden hoidossa. 

Kunnan johto harkitsi perusteellisia uudistuksia sairaala-oloihin. Valtuusto päätti vuoden 1939 alussa esittää Pusulan ja Pyhäjärven kunnille sekä Karkkilan kauppalalle ja Högforsin tehdasosakeyhtiölle neuvotteluja yhteisen aluesairaalan aikaan­saamiseksi. Uusi kunnankirjuri Emil Saarinen, Artturi Hiidenheimo ja G. M. von Hertzen valit­tiin asiaa edistämään.[15]

Viime aikoina vajaan seitsemän vuosikymmenen harkinta-ajan jälkeen asiassa on ryhdytty käytännön toimiin. 

Eino Ketola, Dosentti

[1]Ks. Kunnallislautakunnan ptk. 1.6.1896 kohta 13, 6.7.1896, kohta 5 ja 8, 7.9.1896 kohta 3, 5.10.1896 kohta 3. I Cc:1 b. VKA.
[2]Kunnalislautakunnan ptk 4.11.1895, 13.1.1896. Kunnlk. I Cc:1 b. VKA.
 [3]Kuntakokouksen ptk 22.6.1896. I Ca:2. VKA.
 [4]Kunnansairaala. Lainhuutoasiakirjoja. Vihdin kunta.
[5]Seppo Myllyniemi, Vihdin historia 1800-1918. Jyväskylä 1990, s.251.
[6]Mt. s. 252.
[7]KV ptk 6.7.1921. I Cb:2 VKA sekä Vihdin kunnan Kunnanlääkärin ohjesääntö (1921). I Ce:1 VKA.
[8]Hjalmar Bergholm, Suomen lääkärit. Biographica 1927. Tampere 1927, s.183; KV ptk 16.6.ja 18.7. 1922. I Cb:2 VKA.
 [9]W. J. P. Hidén, Kuvia kunnanlääkäri von Hertzénin työstä Vihdissä I-II. Lu-U 23.7.1985.
[10]KV ptk 22.9.1925. I Cb:4 VKA.
[11]Ks. Vihdin kunnansairaala, (Valokuva, selostus ja pohjapiirros), eripainos E. Palménin teoksesta Suomen Kunnansairaalalaitos 50-vuotias. Vihti-Seura 13. VM.
[12]KV ptk 7.12.1929, 27.12.1929. I Cb:5 VKA; Kunnansairaalan johtokunnan ptk 30.8.1929. Kunnansairaala III 38 1922-1950. VKA.
 [13]KV ptk 21.11.1933. I Cb:7 VKA.
[14]KV ptk 26.9.1938. I Cb:8 VKA; Kunnansairaalan johtokunta 21.12.1934, 26.10.1936. Kunnansairaala III 38 Ca 1922-1950 VKA.
[15]KV ptk 16.1.1939. I Cb:8 VKA.