Vihtiläisestä pahantorjujasta
Vihdin Jokikunnalla Ryönän tilan miehet löysivät 1970-luvun alussa vanhaa latoa purkaessaan Vanjoen rannalla merkillisen kuvion eräästä kivijalan osasta. Isäntä Samuli Nissi kutsui paikallisen historianopettajan ihmettelemään kiveä, jonka pintaan oli uurrettu omalaatuinen ”tikku-ukon” kuva.
Vuoden 1986 kesällä Samuli Nissi tuli maininneeksi kivestä uudelle museoamanuenssille, joka valokuvasi n. 100cmx50cm kokoisen kiven kuvioineen ja kiikutti kuvan silloiselle valtionarkeologille ja museoviraston pääjohtajalle C.J.Gadbergille. Valtionarkeologi vilkaisi kuvaa ja totesi: sehän on ”pahantorjuja” – vastaavia kuvia löytyy muutaman varsinaissuo-malaisen harmaakivikirkon ovensuusta, kirkon sisäpuolelta.
Kauempaa löytyi myös vastaava kuvio: Novgorodin kaupungin museon näyttelyssä oli sinisen keramiikka-astian kappaleeseen uurrettu kuvio pahantorjujasta. Sikäläinen tutkija osasi kertoa, että keramiikanpalanen oli osa kirkollisesta astiasta 1000-luvun alkupuolelta, mutta kuvion merkityksestä hän ei tiennyt… Novgorodin pääkirkon, Sofian kirkon museoon tallennetuista pintarappauksesta muiden ”graffittien” joukosta löytyi vielä sama kuvio.
Tohtori Pentti Lempiäinen löysi saksalaisen Günter Spitzingin runsaasti kuvitetusta vanhojen bysanttilaiskristillisten vertauskuvien sanakirjasta samanlaisen ristimuodon, joka on nähtävissä vihtiläisten pahantorjujassa. Spitzing nimittää sitä ”kolmikärki-haarukkaristiksi”. Neliosainen kolmikärki-haarukkaristi, jota tiedetään käytetyn muun muassa ehtoolliseen viittaavana sinettikuviona, on itäistä alkuperää. Se tunnetaan Egyptistä ja Syyriasta jo varhaisilta kristillisiltä vuosisadoilta. Kun kristinusko aikanaan levisi Bysantista Venäjälle, kuvio lienee kulkeutunut Vähästä Aasiasta sinne. Lempiäisen selvityksessä todetaan lisäksi, että kolmikärki-haarukkaristi sisältää viittauksen Pyhään Kolminaisuuteen, ja kun muodostetaan pahantorjuja-kuviossakin toistuva neliosainen haarukkaristien koonnos, kärkien kokonaismääräksi tulee 12 eli apostolien lukumäärä. Mutta vihtiläisessä kuviossa on vielä kaksi lisäystä. Toinen on varsinkin erilaisissa tasasakaraisissa risteissä, joiden alkumuoto on niin sanottu kreikkalainen risti, usein esiintyvä tapa sijoittaa ristien sakaroiden väliin neljä pistettä tai pientä ympyrää. Tällä on tavallisesti viitattu neljään evankeliumin kirjoittajaan. Lisäksi kuvio tuo mieleen neljä ilmansuuntaa ja Jeesuksen lähetyskäskyn sisältämän velvoituksen viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan.
Luultavaa joka tapauksessa on Lempiäisen mukaan, ettei Vihdin ”pahantorjujan” tekijä ole tuntenut kirkollisen kuvasymboliikan hienouksia. Hän lienee uskonut, että kuvalla on maagista voimaa, joka varjelee joko häntä itseään, hänen taloaan ja sen asukkaita tai kenties koko kyläyhteisöä. Taikausko ja kristillisyys ovat silloin menneet sekaisin niin kuin niin monessa muussakin symbolissa.