Reseptit

Omenamämmy

Omenat ovat olleet vanhastaan herkkua Vihdissäkin, vaikka vanha emäpitäjämme Lohja on niistä erityisen tunnettu. Seuraava ohje on lainattu vuonna 1983 ilmestyneestä Vihti-Seuran Kärväinen-nimisestä julkaisusta ja on Pirkko Ritvalan muistiin merkitsemä. Omenamämmyn reseptiä kokeillessa voi vaikka muistella mennyttä kesää:

Omenist kaikki sisukset pois, kylmää vettä, rukiset kruavijauhot, omenaviipaleet sinnen sekaan - kylmän vesen sekaan. Kaarettiin tuohisiin ja sit uuniin. Sit kun ne otettiin uunist, pantiin hiukka sokerii päälle. Kun riihiaamukin oli, vietiin suuret tuohiset omenamäm-myy riihimiesten syörä. Ja ohraleipää ja sihen sit juustoo päälle, lyöpi- tai piimäjuustoo.

Fläskipannukakku

Fläskipannukakku on saanut Vihdissä perinneruuan aseman. Seuraavan ohjeen ja tarinan on kirjoittanut Pirkko Ritvala (Kärväinen. Vihti-Seuran julkaisu 1983):  

Fläskipannukakku oli taikaruoka, joka sai isäntien pahan tuulen nopeasti lauhtumaan. Oravalan Karoliinan tiedetään herkästi turvautu-neen fläskipannukakkuun myrskypilven noustessa. Karoliina valmisti fläskipannukakkunsa aina palvilihasta. Marialla oli seuraava resepti:

"Fläskipannukakku tehtiin ain hyvin kylmäst mairost. Keitettiin fläski pehmiäks, kauniit siivut, sit sihen pantiin vehnäjauhot, vispattiin munat, annettiin hyvin kylmettyy. Pantiin ulos seisomaan. Se kaarettiin pitkään plootupannuun, fläskin palat millin jälkeen paikallas, niin kaunist. Fläskipannukakku kypsennettiin uunis, otettiin irti ja leikattiin mukaviks paloiks." 

Käsitykseni on, että tavallista sianlihaa käytettiin vain, jos saunapalvia ei ollut käytettävissä. Sandra Nyman, joka myös oli vuosisadan alussa Oravalassa, muisteli, että maitolitraa kohti käytettiin vähintään neljä munaa. Maidon piti olla hyvin kermaista ja lihan rasvaista. Fläskipannukakku tarjottiin useasti rusinasopan kanssa. "Soppaan pantiin puolukkaa, et sai kauniin färin." Omakohtaisiin lapsuuteni juhlahetkiin kuului fläskipannukakun syöminen Fammun pyöreän, valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääressä.

Fläskipannukakun ohje Helmi-Briitta Lajusen mukaan:

1 l hyvää maitoa
1 dl kermaa
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
300 g sian palvikylkeä, josta kuori pois
Ainekset (paitsi palvikylki) sekoitetaan keskenään.
Pellille pannaan leivinpaperi ja sulatetaan siinä tilkka rasvaa ja kaadetaan taikina sen päälle.
Noin 300 g (ehkä 400 g) viipaleiksi ja pienemmiksi paloiksi sian palvikylkeä pannaan taikinan pinnalle ja paistetaan 180-200 asteessa runsas puoli tuntia.
Peltinä olisi hyvä käyttää normaalia pienempää peltiä, pannukakusta tulee kuohkeampi. Huonolla valmistamisella saa fläskipannukakus-ta helposti kuivaa nahkaa.

Helmikuisia ruokia

Helmikuun 5. päivä vietetään J.L. Runebergin päivää, silloin valmistetaan herkullisia Runebergin torttuja:

Runebergin tortut

200 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl jauhettuja manteleita
0,5 dl korppujauhoja tai piparkakkumuruja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
(1-2 tippaa karvasmanteiöljyä)
Sisälle: 1-1,5 dl vadelmahilloa
Pinnalle: vadelmahilloa, 1 dl tomusokeria
Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan yhdessä maidon kanssa.
Jos haluat, lisää karvasmanteliöljy. Jaa taikina paperivuokiin. Paina sormella taikinaan syvennys ja pane nokare vadelmahilloa sinne. Paista leivonnaisia 200 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Koristele jäähtyneinä. Pane tortun keskelle vadelmahilloa ja pursota tomusokerista ja maidosta valmistettu juokseva seos hillon ympärille.
 
Laskiaistiistaina helmikuun 20. päivä syödään

Hernesoppaa

3/4 l kuivattuja vihreitä tai keltaisia herneitä
1/4 kg sianlihaa
1/4 kg luista naudanlihaa
4 l vettä
1/2 rkl suolaa
Herneet perataan. huuhdotaan ja pannaan likoon käyttämistä edellisenä iltana.Ne pannaan tulelle pehmeään, kylmään veteen, saatetaan äkisti kiehumaan ja niiden kiehuessa kootaan kuoret pois. Sitten pannaan lihat sekaan ja keitto saa hitaasti kiehua, kunnes herneet särkyvät (n. 3 tuntia). Keitto maustetaan, liha leikataan palasiksi ja pannaan takaisin keiton sekaan.

Juhlaruokaa

Vihti-seuran julkaisussa Kärväinen (v. 1983)  Pirkko Ritvala on merkinnyt muistiin myös 90-vuotiaan Tilda Lundellin kerrontaa ruuanlaitosta. 

Maria Vuohenojan ruuat olivat tavallista talonpoikaista arkimuonaa. Kun kysyin häneltä (Tilda Lundellilta), mikä oli sitten sellaisten juhlien pääruoka, joissa oli syöty 'ihan paistia soosin kanssa', hän oikein innostui, kun pääsi kuvaamaan kiisseliä. 

"Kiisseli keitettiin puolukoist, siilattiin kaikki roskat pois. Sit pernajauhot. Sitä ei saannu sekottaa liikaa, kauhan kans hiljaksiin. Leikattiin sit kappaleiks luskan kans. Tarjottiin posliinipilkkumist tai kiviruukust jonsei sitä ollu. Ain kerman kans." 

Kiisseli oli aina viimeinen ruoka häissä.  Häissä istui "jokainen paikallas. Kun kesti oli, kiivu nostettiin simmosten jalkojen päälle ja siit tuli hirmiän pitkät pöyrät. Tarjoilijat käi ympärs pöytää."  Kiisselin tärkeä ominaisuus oli, että "se piti hyvin yhteytens, eikä yhtään hajonnu".