Josei viina ja terva auta, on tauti kualemaks

Sairauksien ja terveyden hoitoa

Piirilääkäreitä on ollut Suomessa 1700-luvun keskivaiheilta lähtien ja kunnanlääkäreitä 1880-luvulta. Lohjalle saatiin piirilääkäri v. 1859 ja Vihtiin kunnanlääkäri v. 1892.

Lääkärien toiminta-alueet olivatkin varsin laajoja, joten ihmiset joutuivat yleensä hakemaan apua läheisistä pappiloista, joissa yleensä oli lääkeaineita tai parantajilta (kutsuttiin myös tietäjiksi). Itä-Suomen syrjäseuduilla tietäjiä kerrotaan olleen vielä 1900-luvun alussa.

Parantajan menettely perustui sanojen, toimenpiteiden ja välineiden maagisen vaikutuksen tuntemiseen. Parantaja saattoi loitsua ja manata, käyttää taikoja ja aineita, jotta vanha järjestys eli terveys saatiin palautettua. Apuna oli esim. käärmeen osia, karhun hampaita, erilaisia kasveja jne. Yleisimmät parannuskeinot olivat hierominen, kuppaaminen sekä suonenisku. Lisäksi kansanparantajat seisauttivat verta, jotkut jopa ”etätyönä” toisilta paikkakunnilta, asettivat sijoiltaan menneitä jäseniä paikoilleen, hoitivat luunmurtumia ja antoivat potilaille lääkekasveista yms. valmistettuja, mutta myös erilaisia taika-aineita sisältäviä lääkkeitä. Suomen sodan (v. 1808–09) jälkeen terveydenhuollon kehittämisen edistämiseksi perustettiin lääkintäylihallitus. Erityisesti kulkutautien, ennen muuta sukupuolitautien ja isorokon, vastustaminen vei terveydenhuoltotoimen päähuomion 1810–20 –luvulla.

Vihdissä isorokkoon kuoli 71 ihmistä vuonna 1824, eli n. 40 % kaikista kuolleista. Isorokkorokotusten antamista jatkettiinkin 1700-luvun perinteen mukaisesti ja maallikot, eritoten papit ja lukkarit jatkoivat edelleen pääasiallisina rokottajina. Isorokko talttui 1800-luvulla osin juuri rokotusten avulla.

1830-luvun alussa levisi uutena vitsauksena Venäjältä lähtenyt kolera, joka tappoi satoja ihmisiä. Koleraa vastaan taisteleminen muutti vähitellen lääkärin työtä. Kun lääkärin työ oli aiemmin ymmärretty yksinomaan sairaiden parantamiseksi, alettiin nyt kiinnittää huomiota väestön terveyden huoltoon; yleisiin terveydellisiin ja hygieenisiin oloihin. Muun muassa lastenhoidosta julkaistiin useita ohje-kirjasia ja rintaruokinnan puolesta kampanjoitiin laajasti.