Elämän saa semmoteks kun tahtoo mut kualemal ei voi mitää

Yleiskuva elämään 1800-luvulla

1700-luku ja 1800-luvun alku olivat huomattavaa uudisraivauksen ja viljelysmaan laajentumisen aikaa. Erityisesti maattoman väestön lukumäärä kasvoi ja 1700-luvun jälkipuoliskolla torpparien määrä kymmenkertaistui.

Vihdissä oli vuonna 1749 asukkaita 1403 ja vuonna 1800 väkiluku oli jo 3753 – väestö oli enemmän kuin kaksi ja puolikertaistunut 50 vuodessa. Vuoteen 1828 mennessä väkiluku ylitti 5000 ja ennen vuosisadan loppua ylittyi 6000 asukkaan raja.

Vuoden 1800 väkilukutaulukon mukaan Vihdissä oli eniten torppareita, mukaan lukien uudisasukkaat, yhteensä noin kolmannes väestöstä. Toiseksi eniten oli talollisia, noin neljännes. Palkollisia ja sotilaita oli 10 15 % asukkaista ja itsellisiä, käsityöläisiä sekä säätyläisiä 3-8 %. Vuosisadan loppua kohti epäitsenäisen väestön määrä kasvoi voimakkaasti.

Maanviljely ja karjanhoito olivat edelleen tärkeimpiä elinkeinoja. Vihdissä yli 84 % on laskettu saaneen 1800 luvun lopulla toimeentulonsa maataloudesta.

Seuraavien vuosikymmenten aikana teollisuuden ja käsityön työllistävyys kasvoi, mutta maatalouden osuus pysyi 70 % tienoilla. Vuosisadan lopulla alkoi maatalouden koneistuminen, ensin eteläisessä ja läntisessä Suomessa sekä siirtyminen omavaraistaloudesta rahatalouteen.

Käynnistyvä teollistuminen tarjosi maaseudun maattomille ja kaupunkeihin siirtyneille työttömille työtä. Sahoja ja tehtaita perustettiin ja kaupungistuminen käynnistyi. On laskettu, että työntekijöiden reaalipalkka laski 1800-luvun alkupuolella.

Venäjän vallan alle vuonna 1809 siirtynyt Suomi sai oman rahayksikön vuonna 1860. Kuusi vuotta myöhemmin astui voimaan kansakouluasetus, joka loi perustan Suomen kansakoulujärjestelmälle. Suomen kieli sai toisen virallisen kielen aseman vuonna 1883 ja koko vuosisataa luonnehtiikin voimakas kasvatus- ja sivistystoiminnan kasvu.