Kyl viisaat rahaa saa ku hullut markkinoil menee

Markkinat ja markkinatuliaiset

Maaseudun kaupankäyntikielto annettiin jo 1300-luvulla, jotta kauppaa käytäisiin vain kaupungeissa, joissa sitä oli helpompi valvoa ja verottaa. Kaupankäynti ja kauppojen perustaminen oli kiellettyä maaseudulla 1850-luvulle saakka.

Pitkien välimatkojen ja salakaupan takia myönnettiin kuitenkin lupia, että myös maalla sai järjestää muutaman päivän pituisia markkinoita. Markkinoille saattoi kuka tahansa kauppias, käsityöläinen tai talonpoika tulla myymään tuotteitaan.

Öljylamppuja, valmiskankaita ja peltiastioita sekä muita uutuuksia alettiinkin ostaa myös maalaiskoteihin. Yleensä markkinapäiviksi vakiintuivat kunkin kirkon suojeluspyhimyksen juhlapäivät, jolloin väkeä saapui kirkkoon juhlamessuun kauempaakin. Markkinamatkat kuuluivat myös palvelusväen oikeuksiin ja nuorisolle ensimmäinen markkinamatka oli tärkeä sosiaalinen tapahtuma.

Markkinoilla oli myyntikojujen lisäksi tarjolla muutakin markkinahuvia: tempun-tekijät ja silmänkääntäjät esiintyivät maksusta väelle, karusellit pyörivät, posetiivit raikuivat, outoja eläimiä ja ”eläviä kuvia” näytettiin, oli atleetteja, tanssitilaisuuksia jne. Myös juopottelu, tappelu, kortinpeluu ja hevosvarkaudet kuuluivat kuvaan.

Markkinoiden lisäksi toripäiviä pidettiin myös maalaiskirkonkylissä. Toreilla vallitsi tiukka kuri ja järjestys. Kaupankäyntiä ei saanut aloittaa liian varhain ja se piti lopettaa säädettynä aikana. Myös kauppiaiden käyttämät mitat ja punnukset tarkastettiin säännöllisesti. Lasten kannalta markkinatuliaisista mieluisimpia olivat rinkelit ja makeiset. Varhaisin saatavilla oleva makeinen oli rintasokeri, jota myytiin jo 1700-luvulla apteekeissa lasten yskänlääkkeenä. Se oli kuivatettua sokeriruokosiirappia, ruskeaa ja tahmeaa.

Markkinarinkeleistä tunnetuimpia olivat viipurinrinkelit, joita leivottiin jo keskiajalla Viipurin fransiskaaniluostarissa. Niihin käytettiin kalliita mausteita, kuten meiramia, minttua, neilikkaa, kuminaa, kardemummaa ja muskottia. Yksinkertaisimpia olivat vesirinkelit, jotka valmistettiin vedestä ja vehnäjauhosta, rasvasta, hiivasta ja suolasta.

Lakritsikin tunnettiin tuhansia vuosia lääkkeenä. Makeislakritsi syntyi v. 1760, kun lakritsikasvista tehtyyn uutteeseen keksittiin lisätä sokeria ja jauhoja. Myös salmiakki oli apteekeissa myytävä lääkejauhe, jolla alettiin myöhemmin maustaa makeisia.

Suklaamakeisia tehtiin jo 1800-luvun alkupuolella, mutta ne olivat kovia ja rasvaisia. Suklaan laatu parani vasta, kun kaakaopavut opittiin puristamaan kakuiksi ja jauhamaan hienoksi massaksi.

Maitosuklaa keksittiin 1850-luvulla, kun kaakaoon ryhdyttiin lisäämään maitojauhetta. Samoihin aikoihin alettiin valmistaa suklaakonvehteja.

Ensimmäiset suomalaiset makeistehtaat perustettiin 1890-luvulla. Piparminttukaramelleista tunnetuimpia on polkagris, punavalkoinen piparminttutanko. Niitä ryhtyi 1800-luvun puolivälissä valmistamaan ruotsalainen Amalia Eriksson. Piparmintulla maustettiin myös tomusokerista tehdyt pastillit.