Ei tul tuahest takkii eikä kivist leipii

Ruokatalous pähkinänkuoressa

Pitkälle 1800-luvun loppupuolelle saakka ruokatalous perustui sekä maaseudulla että kaupungeissa varastointiin ja säilömiseen. Ravintoaineita hankittiin silloin, kun niitä oli saatavilla ja varastoitiin talven varalle. Riihikuivattu vilja säilyi vuosikaudet ja voitiin tarvittaessa jauhaa jauhoiksi tai survoa suurimoiksi.

Lihan ja kalan säilömiseksi käytettiin pääasiallisesti neljää menetelmää: hapattamista, kuivattamista, savustamista ja suolaamista - tietoista jäädyttämistä käytettiin vain harvoin. Suolaaminen on säilöntämenetelmistä uusin, sillä suola oli tuontitavaraa.

Suolakala on kaikkialla ollut aterian tärkein särvin, jota syötiin mm. leivän ja perunan kanssa. Ennen perunan yleistymistä 1730–40 -luvulla yleisin kasvi viljojen ohella oli nauris. Varastointitalouden aikana käytettiin suolalihaa tavallisimmin keitoissa yhdessä perunoiden, kaalin, lantun ja herneiden, aikaisemmin mm. nauriiden kanssa.

Paistettua lihaa syötiin ainoastaan juhlissa ja esimerkiksi jouluna. Verestä tehtiin yleensä ruis- tai ohrajauhojen kanssa uunissa palttua, lättyjä tai verileipää, reikäleipää. Erilaiset jauhoruoat olivat yleisiä. Tärkein jauhoruoka on ollut ruisjauhopuuro eli huttu. Puuro oli lähinnä iltaruoka.

Arkileipänä koko maassa on ollut uunissa paistettu hapan ruisleipä. Pohjois- ja Länsi-Suomessa leivottiin tavallisesti suurleivontana vain kaksi kertaa vuodessa. Leipä voitiin säilyttää pitkiä aikoja leipävartaissa (reikäleivät) tai leipähäkissä (limput). Pehmeää, hapanta ruisleipää paistettiin Itä-Suomessa pyöreinä tai pitkulaisina limppuina yleensä 2-3 kertaa viikossa.

Kohottamatonta ohraleipää tehtiin yleensä vain lauantaiksi tai juhlapäiviksi. Vehnäleipää ostettiin 1800-luvulla enimmäkseen kaupunkimatkoilla ja markkinoilta. Kun kahvi 1870–80-luvulla yleistyi, alettiin vehnästä leipoa myös kodeissa juhliin ja vieraiden varalle. Kuivaa vehnäleipää käytettiin korppuina.

Maitoa käytettiin kansanomaisessa ruokataloudessa ainoastaan juuston ja voin raaka-aineena. Vain pikkulapset joivat maitoa. Piimä, tavallisesti vedellä sekoitettu, oli arkipäivän juoma, kuten myös talouskalja ja jossain määrin vesi sekä harvemmin koivunmahla, jota voitiin juoda sellaisenaan.