Leikki se o jos leipä loppuu, mut se on tuska jos tupakki

Ylellisyydet

Kauppalaivojen mukana Suomeenkin tuli entistä enemmän kalliita ulkomaan tavaroita, kuten kahvia, tupakkaa, silkkikankaita ja peililasia. Valtiovalta halusi rajoittaa moista tuhlailua ja kantoi ylellisyysveroa mm. tupakasta, taskukelloista ja puuterista, sekä isoista peileistä.

Ankarimmin kohdeltiin kahvia, joka kiellettiin kokonaan vuonna 1767. Kieltoa valvomaan pestattiin Tukholmaan ja muihin isoihin kaupunkeihin kahvin-nuuskijoita, mutta kahvia juotiin silti salaa. Seuraavina vuosikymmeninä kahvi välillä kiellettiin, välillä sallittiin. Viimeinen kahvikielto oli vuosina 1799–1802. Kahvinjuonti oli yleisintä 1830-luvulla Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Arkijuoma kahvista tuli 1870-luvulla ja vuosisadan lopulla, jolloin ateriajärjestyskin muuttui, sitä juotiin kolmekin kertaa päivässä.

Tupakanpoltto tuli tunnetuksi Suomen länsiosissa 1600-luvun alkupuolella. Ensimmäiset tehtaat perustettiin 1700-luvun alussa, mutta 1800-luvulle asti sikarien ja tupakanpoltto pysyi säätyläisten ja porvarien tapana. Savukkeet eli papyrossit yleistyivät vähitellen 1800-luvun lopulta alkaen. Lisäksi tupakkaa eli palturia tai kessua viljeltiin yleisesti ja paheesta varoiteltiin ankarasti. Myös suutupakan pureskelun aikaansaama voimakas syljeneritys ja syljeskely herättivät pahennusta.