Metsäympäristön monimuotoisuuden huomioiva metsähakkuu

Metsänomistajaa ohjeistavat ja velvoittavat erinäiset suositukset ja lait, jotka tulee huomioida metsän hoidossa ja metsän hakkuuta suunnitellessa. Metsänhoitosuositukset eivät velvoita metsänomistajaa, vaan ovat ohjeellisia neuvoja. Sen sijaan hakkuiden yhteydessä on noudatettava mm. metsälakia ja luonnonsuojelulakia.

Metsän hakkuuseen tarvitaan Vihdissä maisematyölupa asemakaava-alueella, yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään sekä alueella, jolla on voimassa MRL:ssa tarkoitettu rakennuskielto asemakaava tai yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten ja jossa on määrätty toimenpiderajoituksesta.

Lupaa ei tarvita vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin eikä yleensä silloin jos toimenpide on hyväksytty jollakin muulla luvalla (rakennuslupa, maa-ainesten ottolupa) tai suunnitelmalla (yleisen tien suunnitelma, kunnallistekniset suunnitelmat asemakaavan toteuttamiseksi).

Maisematyöluvalla ei voida kuitenkaan ohittaa luonnonsuojelulain eikä metsälain säännöksiä. Natura-alueita koskevat myös Natura-säännökset. Metsänkaadon tulee tapahtua luonnonsuojelulain ja metsälain säännösten mukaisesti myös silloin, kun maisematyölupaa ei tarvita toimenpiteen vähäisyyden vuoksi.

Metsänomistajan on lisäksi kaikista myyntihakkuista tehtävä metsänkäyttöilmoitus alueelliselle metsäkeskukselle 14 vrk ennen hakkuun aloittamista. Metsänkäyttöilmoituksesta tulee ilmetä hakattavien kuvioiden numerot, hakkuutavat, pinta-alat kuvioittain ja metsän uudistamistapa sekä metsälain tarkoittamat arvokkaat elinympäristöt, mikäli niitä on hakkuualueella tai mikäli niitä aiotaan tavalla taikka toisella käsitellä. Metsäkeskukset ovat yleisesti suositelleet myös liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen merkitsemistä metsänkäyttöilmoituksiin. 

Hakkuualuetta eli leimikkoa rajattaessa selvitetään hakattavalla alueella olevat monimuotoisuus- ja metsälain 10 §:n mukaiset kohteet (erityisen tärkeät elinympäristöt) sekä luonnonsuojelulain mukaiset säilytettävät kohteet (liite 1). Metsähakkuissa tulee turvata metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa mainittujen luontokohteiden säilyminen joko rajaamalla luontokohde kokonaan käsittelyn ulkopuolelle taikka valitsemalla hakkuutapa niin, ettei se vaaranna säilytettävää luontokohdetta. Metsälain ja luonnonsuojelulain säädökset asettavatkin vähimmäistason metsäluonnon arvokkaiden elinympäristöjen säilymiselle.

Metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan hakkuiden yhteydessä vaalia esimerkiksi ns. säästöpuiden jättämisellä hakkuualueelle muutaman puun ryhmissä. Elävien säästöpuiden ja –puuryhmien tarkoituksena on, että niistä syntyisi aikanaan metsään lahopuuta. Lahopuun väheneminen ja muutokset lahopuun laadussa ovat syynä monien lajien häviämiseen ja uhanalaistumiseen metsäluonnossa. Säästöpuiden keskittäminen ryhmiin edistää lahopuusta riippuvaisen lajiston säilymistä parhaiten, mutta myös yksittäiset järeät puuyksilöt ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Säästöpuita suositaan lehtipuita, erityisesti kookkaita haapoja ja raitoja. Säästöpuiksi sopivat hyvin lahovikaiset, oksikkaat tai muuten myyntiarvoltaan huonommat puut. Elävien säästöpuiden lisäksi hakkuualalle jätetään kelot, pökkelöt, kolopuut, maapuut ja muu lahoava puusto. Metsäsertifioinnin vuonna 2003 hyväksyttyjen kriteerien mukaan metsän uudistamisalalle jätetään keskimäärin 5-10 säästöpuuta hehtaarille. Elävien säästöpuiden on oltava läpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja ja sellaisia, että niillä on edellytykset kehittyä järeiksi vanhoiksi puiksi.

Liito-oravan esiintyessä metsäalueella tulee huomioida tiettyjä asioita hakkuita tai rakentamista suunnitellessa. Rakentamista ei suositella 30 m lähemmäksi esiintymiä. Liito-oravan esiintymät ovat luonnonsuojelulain 49 §:n nojalla automaattisesti suojeltuja, mutta tarvittaessa alueellinen ympäristökeskus voi rajata esiintymät virallisesti. Lisääntymispaikan lisäksi liito-orava tarvitsee ruokailualueita, ja siksi suositellaan säilytettäväksi lehtipuita kasvavia metsiköitä esiintymien läheisyydessä. Ruokailumetsiköihin tulee olla toimiva viheryhteys. Sopivalta lisääntymispaikalta vaaditaan myös, että se on yhteydessä muihin sopiviin lisääntymispaikkoihin metsäyhteyksien kautta. Yli 50 m leveä aukko on liito-oravalle liikkumiseste.

Metsää liito-oravan esiintymäalueella hoidetaan siten, että liito-oravan elinolot eivät heikkene. Kolopuut säästetään ja kuusikkoa ei hakata aukoksi tai harvenneta liian väljäksi. Vähäisiä metsänhoitotoimia on liito-oravametsiköissä tapauskohtaisesti ehkä mahdollista suorittaa. Esiintymät on kuitenkin yleensä rajattu melko pieniksi, joten ne olisi paras jättää täysin metsänhoidon ulkopuolelle. Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön ohje 1.7.2004 koskien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hakkuita määrää lisääntymis-paikan kooksi 0,03-0,07 ha. Tämä tarkoittaa itse pesäpuuta ja sen välitöntä lähiympäristöä. Lain kieltämää heikentämistä voidaan aiheuttaa tämän pienen alueen ulkopuolellakin tehdyillä hakkuilla.

Lähteet:
Vihdin kunnan internet-sivut (www.vihti.fi/palvelut/kaavoitus/maisematyoluvat)
Metsäkeskuksen internet-sivut (www.metsakeskus.fi/web/fin/metsaneuvoja)
Liito-oravayhdistyksen kotisivut (www.amfibi.net/liito-oravayhdistys/elinymparisto/hoitosuositukset.html)
Liito-oravatyöryhmän 2002 raportti. Työryhmämuistio MMM 2002:21
Luontotieto Keiron Oy; Nummenkylän osayleiskaavan luontoselvitys 2007

Kooste lainsäädännöstä