Jenny Albrecht & Samuli Arkko: Suuri persenäyttely
Suuren persenäyttelyn lähtökohtana on kaikkien perseiden pyhyys niiden koosta, koostumuksesta, iästä ja tarinasta riippumatta.
PerSe-projektin lopputuloksena syntynyt valokuvanäyttely, samoin kuin kirja ”PERSE: Peilikuvia” (2022), on perseennäyttö yksipuoleiselle persekuvastolle sekä vääristyneille kehonkuville, jotka voivat pahimmillaan johtaa häpeään, kateuteen, itsesyytöksiin, katumukseen, syömishäiriöihin, fitnessvouhotukseen tai johonkin muuhun itsensä rääkkäämiseen. Mutta miksi? Jonkin todellisen ongelman takia, vai vääristyneen kehonkuvan takia? Kaikki kehoon ja perseeseen liittyvät ongelmat eivät ehkä olekaan kehossa ja perseessä, vaan ihmismielessä. Ja onhan se perseestä, jos ihmisen ei ole hyvä olla kehossaan, elämän mittaisen vaelluksensa tärkeimmässä tomumajassa.
Suuri persenäyttely kehottaa rakastamaan itseään ja kunnioittamaan kehoaan, olipa perse tai keho millainen tahansa.
Valokuvanäyttely koostuu 17 valokuvasta ja 17 persetarinasta, joissa perseensä paljastaneet tavalliset suomalaiset pohtivat suhdetta kehoonsa, perseeseensä, alastomuuteen tai mihin tahansa, minkä kokivat kertomisen arvoiseksi. Projektin aikana kuvattiin kaikkiaan 120 persettä, joista 116 päätyi PERSE-kirjaan, käsittelemättömien persekuvien ja minämuotoisten persetarinoiden dialogiin.
Suuri persenäyttely Vihdin kirjastossa on järjestyksessään yhdeksäs persenäyttely. Aiemmin näyttely on ollut esillä Mikkelissä, Kangasniemellä, Oulussa, Jyväskylässä, Sallassa, kahdesti Tampereella, Sallassa ja Kemijärvellä. Naisvuoren kahvilayrittäjän mukaan Suuri persenäyttely oli heidän kesänsä (2022) pelastus. Galleria5:ssä (Oulu, 1.2.–19.2.2023), Galleria Ratamossa (Jyväskylä, 20.7.–13.8.2023) ja Galleria Nykyajassa (Tampere 111.9.– 10.10.2023) Suuri persenäyttely oli gallerioiden selvästi suosituin näyttely ja siten myös yleisömenestys. Sallassa (tammikuu 2024) ja Kemijärvellä (huhti-toukokuu 2024) näyttelyt järjestettiin kirjastojen omasta aloitteesta.
Perseiden menestys ei ole tekijöitä yllättänyt. Ei myöskään kritiikki, jota hankkeeseen kohdistettiin, ennen kuin se oli alkanutkaan keväällä 2021. Projekti sai Etelä-Savon maakuntarahastolta 22.000 euron apurahan persetekstien kirjoittamista sekä valokuvanäyttelyn järjestämistä varten.