On mahtavaa, että meillä on erilaisia tapoja ilmaista asioita. Varsinaiset murresanat eli lekseemit lisäävät kielen kuvailevuutta ja tuovat siihen eloa ja parhaimmillaan huviakin. Murteiden rankkaaminen kauniisiin ja rumiin ei ole hedelmällistä. Sitä paitsi eri murteiden puhujien kohdatessa syntyy usein hauskoja tilanteita ja erityisesti keskustelua kielestä. Ja se on hyvä se.
Aidon murteenpuhujan löytääkseen pitäisi saada käsiinsä ennen vuotta 1900 syntynyt ihminen, joka olisi vielä asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Yleensä ihminen ei tietoisesti päätä, puhuuko hän murretta vai ei. On hyvin tavallista, että ihmiset sanovat puhuvansa yleiskieltä. Murteen paljastaa lopulta kuitenkin puheen nuotti. Se on yleensä viimeisenä katoava murrepiirre.
Ihmiset ovat aina tehneet havaintoja naapureittensa puheesta. Piirteistä, jotka ovat poikenneet omasta murteesta, on muotoiltu matkimuksia, joita on höystetty sanaleikeillä, kuten ”kyl mää sano vihtiläine vaik kuinka kuumas saunan parves ois ollu”. Vanhoissa murrematkimuksissa on pilkattu muutakin kuin kielenkäyttöä. Matti Vilppulan mukaan vihtiläiset ovat ”mahtavii ja ylpjänoloisii, pipsukkai ja töötikkäi, kahkoisii ja pöhköisii, päättömii ja jalvoittomii”. Usein kielteisiä puolia vielä vahvistetaan jollakin vahvistussanalla, Vilppula jatkaa. Vihtiläiset ovat ”juur surkei, juur ilkei, kaiken kurjempii, taitamattoman häijyi, himjättömän nuukii ja kauhiattoman fossei”. Sanalla sanottuna vihtiläiset ovat ”sukkelii”, siis omituisia ja kummallisia!
Vihdin museon äskettäin julkaisema jykevä järkäle Eiläisii asjoi – Vihdin murrekirja on 504 sivua aineetonta vihtiläistä kulttuuriperintöä. Paikallisen murteen tallentaminen, tutkiminen ja dokumentointi on aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista ja siirtämistä tuleville sukupolville. Suullisen kulttuuriperinnön avulla välitetään eteenpäin paitsi tietoa, kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja myös yhteisiä muistoja. Vihdin museolla on tärkeä rooli tässä työssä. Murrepiirteiden asiantunteva kielitieteellinen esittely nivoutuu kiinnostavasti vihtiläisten ihmisten ja tapahtumien kuvaamiseen. Vihdissä puhuttu murre on tulevaisuudessa joko kadonnut, tai sitten se on vain ajassa muuttunut. Vihdin murteen salaisuuksien avain on saatavissa museokaupasta.
Heidi Tammelin
Vihdin museotoimenjohtaja
Teksti on julkaistu Luoteis-Uusimaa-lehden Kirjoittajavieras-palstalla lokakuussa 2021.